Medde

Ratsastustunnilla Päikesaaressa


Tervehdin ratsastuksenopettajaa saapuessani kentälle. Hieman uteliaasti muut ryhmäläiset vilkaisivat minuun ja pikkuruiseen Meddeeni. Mukavalta vaikuttava opettaja käveli luokseni ja esittäytyi Mariksi. Hän kertoili vielä lisää tunnin aiheesta, vaikka olinkin kuullut jo jotain Venlalta, jolle olin ilmoittautunut. Kerroin Marille, että Medde oli ensimmäistä kertaa ryhmätunnilla. Totesin myös, ettei tamma ollut varsinaisesti taso helppo A, mutta osasi kuitenkin kiitettävästi perusasiat. Mari nyökytteli ja toivotti meidät Medden kanssa tervetulleeksi.

Kaikki ratsastajat nousivat kaarrosta ratsujensa selkään. Itsekin kiristin Medden vyön ja laskin jalustimet. Olin toistaiseksi tyytyväinen Medden käytökseen, sillä se vaikutti lähes viilipytyltä. Tunsin itseni silti hieman vaivaantuneeksi, sillä 153cm:ä pitkä ratsastaja näytti hieman yli metrin korkuisen ponitamman selässä hassulta. Mutta pakkohan jonkun oli Meddeä ratsastaa ja jääräpäiselle tammalle olin ainut sekä tarpeeksi kokenut että pieni ratsastaja. Keräsin tammani ohjat ja lähdin kävelemään muiden perässä alkukäyntejä uralle. Medde käveli muista välittämättä, josta oikeastaan yllätyin myönteisesti. Pieni toivonkipinä kisoja ajatellen heräsi mielessäni, sillä ainakaan mikään hälinä ei sitä vieraalla tallilla häirinnyt.

Keräsimme ohjat ja aloitimme tunnin. Aiheena olivat siirtymiset, joka oli hyvä Meddeä ajatellen - se osasi olla sellainen jääräpää. Ensimmäiset tehtävät olivat kuitenkin pääty-ympyröitä kevyessä ravissa. Ja sainkin heti huomata, että Meddeä ei kiinnostanut yhtään tehdä töitä. Se vältteli ohjastuntumaa, kulkien koko ajan sen alapuolella. Silmiäni pyöritellen jatkoin sitkeästi tamman taivuttamista tehden monia pidätteitä. Opettaja neuvoi minua tekemään pienempiä voltteja suoralle uralle ja muistutti ratsastamaan Meddeä eteenpäin. Suunnanvaihdoksen jälkeen alkoi jo sujua ja Medde selkeästi hieman luovutti, hakeutuen oikeasti peräänantoon.
Sen sijaan ensimmäiset laukannostot pääty-ympyröille olivat katastrofeja. Medde heitteli villisti peräänsä jokaisessa nostossa ja laukkasi kuin viimeistä päivää. Vasta toiseksi viimeisellä laukkaympyrällä vasempaan kierrokseen sain ponin ruotuun. En voinut olla huokaisematta helpotuksesta välikäyntien koittaessa.

Välikäyntien jälkeen aloitimme tekemään siirtymisiä. Tarkoituksenamme oli tehdä pitkille sivuille vähintään kolme ravi-käynti siirtymistä ja nostaa päädyssä laukka. Laukata tulisi puolikasympyrä ja sen jälkeen tehdä toinen ympyränpuoli harjoitusravissa. Medde jäysti kuolaintaan ja vaikutti olevan erittäin vastahakoinen tekemään siirtymisiä raviin. Mari muistutti käyttämään pohjetta naputtavasti, nopeana liikkeenä. Hän myös totesi, etten saisi poniani raviin, jos puristaisin sen keuhkot tyhjiksi pohkeillani. Hieman naurahtaen muistin rentouttaa pohkeeni avun antamisen jälkeen. Laukannosto päädyssä sujui paremmin. Medde säilyi peräänannossa ja siirtyi helposti raviin puolivälissä ympyrää. Kehuin tammaa ja jatkoi tehtävän suoritusta.

Suunnanvaihdoksen jälkeen alkoivat jälleen samat ongelmat. Huokaisten tappelin Medden kanssa ohjastuntumasta ja lopulta tamma luovutti kuin luovuttikin. Ravisiirtymiset alkoivat sujumaan jo lähes yhtä hyvin kuin toiseen suuntaankin ja laukka alkoi olla kerta kerralta kootumpaa.

Muutamien kierrosten jälkeen otimme loppuravit keventäen. Medde pärskähti pari kertaa ja venytti askeltaan mukavasti. Tamma liikkui oikein irtonaisesti ja Marikin kehui meitä. Hymyillen taputin ponitammaa kaulalle ja siirsin sen muiden mukana käyntiin, tarjoten ratsulleni pitkät ohjat. Palautetta sain Marilta, niin rakentavaa kuin myönteistäkin. Itse kiittelin Maria laadukkaasta tunnista ja totesin virnistäen, että meillä saattaisi Medden kanssa mennä jopa kisoissa hyvin - ainakin, mitä tuli tammani käytökseen vilinässä. Tiedä sitten siitä rataosuudesta...