Vili

30.10.2018 Estevalmennus Soligtissa, ratsastaja ja kirjoittaja Ruusa

"Se on, poika, menoa nyt", virnistin Vilille taputtaen sitä kaulalle. Varustus ja selkään nousu olivat sujuneet nopeasti ja hyvin kuin parilla aikaisemmalla kerralla. Vili kääntyi katsomaan minua ja huomasin sen silmissä tutun kimmalluksen. Vaikka se olikin osoittanut hyvän käytöksensä hoitaessa, se ei tarkoittanut, eikö sillä olisi energiaa sinkoilla ympäriinsä ratsastaessa. Bella käski meidän tehdä kevyessä ravissa ja laukassa kouluohjelman tehtäviä. Annoin Vilille pohkeita ja se nosti ravin. Minulla meni hetki löytää rytmi, mutta Vili olikin jo kääntymässä uralta. Käänsin vasemmanpuoleisesta ohjasta ja painoin oikeanpuoleisella pohkeella ja olin innoissani, kun Vili kääntyi voltille tahtomani mukaan. Bella hieman huomautti, että jalat oikeaan suuntaan eikä sivuille sojottamaan. Annoin Vilille enemmän pohkeita ja myötäsin hieman ohjia. Vili nosti laukan ehkä hieman liian innokkaastikin. Naurahdin hieman hyväntuulisena ja pidätin oria. Se hidasti hieman ja jatkoi eteenpäin rauhallisessa laukassa.

Vaihtelimme vielä suuntia ja teimme voltteja, kun Bella sanoi, että jatkaisimme valmennusta maastoesteillä. Olin pakahtua ilosta. Siitä oli pitkä aika, kun olin viimeksi hyppinyt maastoesteitä. Vilikin tanssahteli sivuille innoissaan eikä olisi malttanut odottaa, milloin se pääsisi hyppimään maastoesteiden yli. Bella selitti meille radan ja odottaessamme vuoroamme ravasimme voltilla yrittäen pitää Vili rauhallisena. Kun käänsin sen kohti ensimmäistä estettä, tukkia, minusta hetken tuntui, etten saisi oria pidätettyä, koska se lähti kaahaamaan kovaa vauhtia. Vili pidätti ja huokaisin helpotuksesta syvään. Eihän se ollut maineeltaan mikään ryöstäjä, mutta en ollut sen kanssa vielä niin varma ratsastaja. Tukki meni ohi nopeasti ja 50 metriä laukkaa. Tällä kertaa pidätin saman tien, kun Vili yritti ilman lupaani koventaa vauhtia. Kun huomasin alashypyn, hetken minua huimasi, että lähestyimme liian kovaa vauhtia. Vili hidasti vauhtia järkevänä itse ja laskeutui alas taitavasti. Keskityin pitämään tasapainoni, enkä häirinnyt Vilin laskeutumista. Annoin Vilin koventaa vauhtia enemmän, sillä seuraavalle esteelle oli vielä paljon matkaa. Ennen tukkia pidätin oria ja selvisimme hyvin esteestä. Vielä pätkä laukkaa ja veteenratsastus. Vili ei pelännyt vettä ja ryntäsi veteen innoissaan. Kun palasimme alkuun Bellan luo, Vili ravisteli päätään innokkaasti ja vilkaisi minua aina silmät säkinöiden.
"Teillä ainakin vauhtia riitti", Bella nauroi. "Menkää vielä kerran, mutta rauhallisemmassa tahdissa."
Nyökkäsin nauraen ja kun meitä edeltävä ratsastaja oli selvinnyt radasta, annoin Vilille pohkeita ja ohjasin sen kohti tukkia. Selviydyimme siitä nopeasti ja Vili pysyi tällä kertaa tahdissa ryntäilemättä. Olin itsekin tällä kertaa mukana alashypyssä. Keskitin Viliä enemmän esteen keskikohtaa kohden. Vili epäröi hieman rauhallisessa tahdissa alashyppäämistä, mutta kannustin oria hieman ja se loikkasi. Se ei kompuroinut alastulossa ja löysi tasapainon saman tien. Taputin Viliä kannustavasti kaulalle ja se ymmärsi sen saa lisätä vauhtia-merkkinä. Pidätin oria saman tien ja se pärskähti tyytymättömänä. Vili ryntäsi veteen taas varmasti eikä olisi tahtonut nousta vedestä pois, vaikka kuinka kannustin. Purin hammasta ja kannustin Viliä uudelleen. Pienen kinailun jälkeen se suostui ylös vedestä.

Loppuverryttelyksi palasimme vielä kentälle tekemään kevyessä ravissa kouluohjelman ravitehtäviä. Vili ei olisi halunnut mennä yhtä innokkaasti kentälle. Se olisi mieluummin vielä hyppinyt maastoesteitä. Se kuitenkin seurasi toista ratsukkoa minun onnekseni ja pääsimme kentälle. Tällä kertaa minulla ei ollut ongelmia pysyä ravin rytmissä ja teimme voltteja ja käännöksiä. Pieneksi vaihteluksi halusin kokeilla Vilin kanssa kiemurauraa. Vaikka oria ei olisi kiinnostanut kiemurrella, se kulki. Loppuverkkojen jälkeen taluttaessani Viliä talliin se halusi muistuttaa ärsyttävyydestään ja päätti äkkiä kiskaista vasemmalla. Tiukka ote ohjissa, mutta varomaton asenne johti siihen, että seisoin polvillani kuralammikkossa. Minun teki mieli kirota, sillä olin juuri pessyt ratsastushousuni, mutta jatkoin orin taluttamista talliin ja harjasin sen puhtaaksi tehden perustarkastuksen sekä vieden varusteet paikalleen.