|
|
Tuukka
Jun 18, 2019 9:11:04 GMT
Post by Bella on Jun 18, 2019 9:11:04 GMT
|
|
|
|
Tuukka
Jun 18, 2019 9:14:01 GMT
Post by Bella on Jun 18, 2019 9:14:01 GMT
Sunnuntai 3.2.2019, maastossa Tuukalla (kirjoittaja Ponnie)
Olin innoissani saadessani jääräpäisen oripojan maastomopokseni. Lähdimme matkaan kirjavan konikatraamme kanssa, tietysti Bella kärkeä pitäen. Tuukan rinnus ja osa orin liehuvasta liinaharjasta oli jo alkumatkasta kuurassa. Ori hengitteli kylmää pakkasilmaa ja pärskähteli sitten. Bella nosti ratsuna jonon kärjessä raville, ja Tuukka seurasi jonon jatkeena. Minun ei tarvinut tehdä töitä saadakseni suomipoikaa liikkeelle, mutta jarruissa oli kyllä kieltämäti hieman hakemista. Etenimme tahdikkaassa ravissa läpi talvisen metsän. Olemassa tuskin on mitään rentouttavampaa kuin lumessa tahdikkaasti narskuvat kavion iskut ja hevosten rauhallinen puuskutus ravin tahdissa. Tuukka heilutteli päätään, ori olisi ilmeisesti tahtonut kaahottaa jonon johtoon. Bella kysyi kaikilta olisimmeko valmiit laukkaan, ja kyllähän me olimme! Rauhallisesta ja kevyestä laukasta sai jäädä haaveilemaan, kun rymistimme halki lumisen tien. Tuntui kuin olisimme laukanneet vain hetken, mutta Bellan hidastaessa raviin olimme jo palanneet viidentoista minuutin laukkamutkalta takaisin tallille vievälle tielle. Emme kuitenkaan lähteneet vielä tallille, vaan luvassa oli vielä samoilua metsässä, muutama muu laukkapätkä jonka jälkeen kävimme vielä pelleilemässä umpihangessa läheisellä pellolla. Tallille päästyämme Tuukka oli jo jäähileeksi muuttuneesta hiestä märkä, ja niin olin minäkin, tosin toppavaatteet vielä toistaiseksi pitivät minut kohtalaisen lämpimänä. Tallissa tarjoilin Tuukalle karsinaan lämmintä melassivettä, jonka jälkeen lähdin itsekin syömään lämpimän päivällisen päärakennukselle.
|
|
|
|
Tuukka
Jul 13, 2019 17:01:40 GMT
Post by Bella on Jul 13, 2019 17:01:40 GMT
Maastoretki 13.7.2019, kirjoittanut Viixi
Astuin Pohjantähden tilan ilmastoituun tallirakennukseen unelias suomenhevosori Tuukka perässäni. Ulkona oli varsin kuuma ilma, eikä minua huvittaisi yhtään ratsastaa Tuukkaa kentän kuumuudessa ötököiden hyöriessä kimpussamme. Harjaillessani torkkuvaa oria tulin siihen tulokseen, että menisimme käymään maastossa viilentymässä. Tuukka ei välittänyt sähellyksistäni, vaan silmät puoliksi kiinni ja alahuuli väpättäen seisoskeli hoitopaikalla. Kaviot ori nosteli jokseenkin nihkeästi, mutta kyllä minä ne lopulta puhdistettua sain. Varustuksen jälkeen suuntasimme kentälle, jossa testaisin ensin hieman uutta oria - uskaltaisiko sen kanssa maastoon lähteä. Päästyäni selkään, ori seisoi yhä kuin nukkuen paikallaan, eikä lähtenyt kävelemään edes pohkeideni kehotuksesta. Pyydettyäni uudestaan se huokaisi ja suorastaan raahautui kävelemään uralle. Pari kierrosta käveltyämme totesin, että ori olisi täysin turvallinen maastoratsu.
Lähdimme rauhalliselle metsätielle suoraan tallin pihamaalta. Maastoon lähteminen sai Tuukkaan hieman virtaa ja kävelyvauhtimme nopeutui huomattavasti. Ahne suomenhevonen hamusi suuhunsa kaikenlaisia lehteviä oksia, eikä paljoa piitannut yrityksistäni estää syömistä. Kivan pehmeäpohjaisen suoran koittaessa pyysin Tuukan raviin ja se pompahtikin eteenpäin varsin innokkaasti. Korvat tötteröllä se ravasi tietä pitkin hidastelematta. Ravattuamme hyvän tovin siirsin orin käyntiin huomattuani pienen lammen, jossa hevosta saisi ilmeisesti uittaa.
“Meetköhän sä veteen?” puhelin Tuukalle, joka korvat yhä hörössä kääntyi mielissään lammen rantaan.
Rantaviivalla ori ei edes katsahtanut veteen, vaan harppoi sinne reippaana kuin mikä. Kahlailimme hyvän aikaa matalikossa, ennen kuin käänsin Tuukan takaisin rantaan ja lähdimme jatkamaan matkaa. Tuukka hörisi rentoutuneena päästessämme viilennyksen jälkeen takaisin pehmeälle tielle. Otimme kotimatkalla pienen pätkän laukkaakin ja Tuukka oli aivan liekeissä. Ori esitti jopa pienen pukin, joka oli minulle kovin yllättävää Tuukan oltua muuten niin leppoisa. Ravailtuamme laukkaamisen jälkeen hetken kävelimme loppu matkan tallille kaikessa rauhassa. Tuukka on kyllä mukava ori!
|
|
